Lähes päivälleen 30 vuotta sitten Suomessa elettiin historiallisia hetkiä. Maamme evankelisluterilaisen kirkon ensimmäiset naispapit vihittiin virkaansa 6. maaliskuuta 1988. Tuolloin pappisvihkimyksen sai kaikkiaan 94 naista. Tapahtuman merkitys käy hyvin ilmi esimerkiksi Ylen Elävässä arkistossa julkaistusta jutusta.

Onko papin sukupuolella enää mitään väliä? Kävimme kysymässä pappeudesta seurakuntakodissa Tampereen Annalassa. Vastaajille naispappeus on ollut totta jo niin kauan, että useimmat eivät sitä ihmettele.

– Naisia pappeina on ollut niin kauan kuin itse muistan, joten se on täysin luonnollinen asia, sanoo Tiia Seppänen.

Levonmäen seurakuntakodin avoimen päiväkodin arkeen kuuluu laulua ja leikkiä kristillisin teemoin. Keskellä päivää paikalla on äitejä lapsineen.

Jos tilaat papin, onko sillä merkitystä, onko hän mies vai nainen?

– En sano toivomusta. Ihan sama kumpi se sieltä tulee, ei ole sillä tavalla väliä, sanoo Heidi Lahtinen.

Lahtisen mielestä voi kuitenkin kunnioittaa myös niitä mielipiteitä, joitten mukaan papiksi käy vain mies.

Naispappeuden vastustus hyvin vähäistä

Myös Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2015 tekemä kysely kertoo, että 30 vuoden aikana naispapit ovat solahtaneet osaksi kirkon arkea. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvista 84 prosenttia hyväksyy naispappeuden ilman muuta ja 9 prosenttia pienellä varauksella. Kyselyssä vain 5 prosenttia kirkon jäsenistä kertoi vastustavansa naispappeutta.

Asenteet jakautuvat kuitenkin alueellisesti. Pohjois- ja Itä-Suomessa naispappeuteen suhtaudutaan varauksellisemmin kuin muualla Suomessa. Näillä alueilla 10 prosenttia kirkon jäsenistä asettui naispappeja vastustavalle kannalle. Vastaajien iällä sen sijaan ei juurikaan ole vaikutusta.

Esimerkiksi äidilleni, joka on 94-vuotias, naispappeus ei ole mikään ongelma. Tuija Sipilä

Naispappeuden kannattajiin lukeutuu myös isoäiti Tuija Sipilä, joka on saapunut seurakunnan avoimeen päiväkotiin lapsenlapsensa kanssa. Hänen kokemuksensa yltää aikaan, jolloin naispappeus ei vielä ollut käytäntönä.

– Juuri minun ikäpolveni ja sitä vanhemmat, heille se voi vielä olla vaikea asia. Mutta esimerkiksi äidilleni, joka on 94-vuotias, naispappeus ei ole mikään ongelma. Kyllä ihan vanhoissakin löytyy positiivisesti suhtautuvia, Sipilä sanoo.

Tuija Sipilä muistaa myös naispappeuden alkuajat, kun asiasta väiteltiin paljonkin. Kiista vaikutti monien kirkosta eroamisiin.

– Tietysti jokaisella on vakaumuksensa ja sitä pitää kunnioittaa. Itselleni tosin on vaikeaa ymmärtää, että miksi naispappeutta ei pitäisi hyväksyä, Sipilä sanoo.

– Mutta jos seurakunnassani olisi miespappi, joka ei suostu naisen kanssa työskentelemään, niin siihen loppuisi minun osaltani yhteydenpito sen seurakunnan kanssa.

Vihkipapista esitetään toiveita, mutta ei sukupuolesta

Tamperelaiset vihkiparit esittävät seurakunnille kirjavia toiveita papin suhteen. Vihkiparin kiikarissa voi olla esimerkiksi rento tai nuori pappi. Joskus tulee myös papin ulkonäköön liittyviä toiveita.

Papin sukupuoli ei erityisesti korostu toiveissa. Joskus vihkipari saattaa perustella toivetta miespapista suvun vanhoillisuudella.

Esimerkiksi Tampereella seurakunnat pyrkivät toteuttamaan toiveet mahdollisuuksien mukaan.

– Asiaan vaikuttaa pariskuntien vahva mielikuva omista häistä. Ensisijaisesti kyse ei ole tasa-arvosta vaan mielikuvista, sanoo pastori Jussi Laine.

Tampereen seurakunnissa on lähes saman verran nais- kuin miespappeja. Tämänhetkisen tiedon mukaan tamperelaisista papeista naisia on 38 ja miehiä 39.

Vastustus on pientä mutta sitkeää

Kirkko naisistuu. Tai itse asiassa se on ollut naisvaltainen jo pitkän aikaa. Kirkon omien tilastojen mukaan suurin osa henkilöstöstä eli 70 prosenttia on naisia. Henkilöstöön kuuluu esimerkiksi hallinto- ja toimistotyön tekijöitä, diakoneja, kirkkomuusikoita ja nuorisotyöntekijöitä.

Naispappien määrä on kasvanut vuodesta 1991 näihin aikoihin vajaasta 20 prosentista lähes 50 prosenttiin. Kirkkoherrojen kohdalla kasvu on ollut lievempää. Heistä naisia on noin viidennes.

Naisistumiseen vaikuttaa eläköityminen – suurin osa ikääntyneistä papeista on miehiä, kun taas alaa opiskelevien joukossa on ollut enemmän naisia. Papiston osuus kirkon koko henkilöstöstä on 11 prosenttia. Kirkon johtotehtävissä on edelleen useimmin mies kuin nainen.

Laajasta naispappeuden hyväksynnästä huolimatta pappien sukupuoleen liittyvät kiistat repivät yhä seurakuntia eri puolilla Suomea.

Niin kauan kuin vihitään tai otetaan virkaan naispappeuden vastustajia, niin kauan asia elää seurakunnissa. Maarit Hytönen

Viime vuonna Yle uutisoi esimerkiksi Utsjoen naispapin herättämistä tunteista sekä siitä, kuinka Satakunnassa Lavian seurakunta jättäytyi pois liitosneuvotteluista Pomarkun ja Noormarkun seurakuntien kanssa, koska osa näiden seurakuntien työntekijöistä ei hyväksy naispappeutta.

Helsingin Sanomat puolestaan kertoi marraskuussa, kuinka naispapit kertoivat syrjinnästä Turussa pidetyillä Suomen suurimmilla kristillisillä festivaaleilla.

Eniten naispappeuden vastustajia löytyy seurakuntien luottamushenkilöiden joukosta. Vuonna 2015 toteutetussa kyselyssä luottamushenkilöistä 9 prosenttia kertoi vastustavansa naisten toimimista pappeina.

Kirkon tutkimuskeskus toistaa kyselynsä neljän vuoden välein. Tutkija Maarit Hytösen mukaan suhde naispappeuteen on viime vuosina ollut hyvin vakiintunut. Hytönen uskoo, että kiistatkaan eivät ihan heti katoa.

– Sillä on suuri merkitys, onko työntekijöissä vastustajia. Niin kauan kuin vihitään tai otetaan virkaan naispappeuden vastustajia, niin kauan asia elää seurakunnissa. Työntekijöillä on merkittävä rooli, Hytönen sanoo.