Influenssa oli sotkea pahan kerran kymmenen vuotta hartaasti valmistellut Veljeni vartija -oopperan kantaesityksen 16. helmikuuta. Kahdeksaa tuntemattoman sotilaan hahmoa oopperassa esittävä Tuomas Pursio ilmoitti torstai-iltana olevansa sairas ja ettei hän influenssan takia pysty laulamaan ensi-iltaa, kertoo ohjaaja Tuomas Parkkinen.
– Hankittiin hänelle heti laulu-cover eli henkilö, joka pystyisi montusta laulamaan tuntemattoman sotilaan tehtävän suoraan nuoteista. Siinä vaiheessa oli vielä kova usko siihen, että Tuomas Pursio itse pystyy kävelemään roolin, näyttelemään ja tekemään, mitä tuntematon sotilas tekee näyttämöllä.
Toisin kuitenkin kävi. Ensi-iltapäivänä solistilla oli kuumetta 39,4 asetta ja vaihtoehdot olivat vähissä, arvioi Parkkinen.
– Se tarkoitti sitä, että ainoa, joka pystyy paikkaamaan ilman harjoituksia, olen minä. Että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että minä hyppään niihin saappaisiin.
Aseen käyttö jännitti
Pikapaikkauspäätöksen jälkeen alkoi tapahtua. Parkkisen mukaan heti hänelle alettiin etsiä sopivia vaatteita.
– Tuomas Pursio on aika eri kokoinen kaveri kuin minä. Olen 177 senttiä pitkä ja 64 kiloinen ja Pursio oikein miehen kokoinen, 190-senttinen kaveri. Minulle hommattiin omat vaatteet ja ilman harjoituksia minä hyppäsin sitten.
Parkkinen kiittelee pukijoilta ja muulta työryhmältä saamaansa tukea ja apua. Erityishuolta aiheutti aseiden hallinnan opettelu, sillä oopperassa tuntematon sotilas teloitetaan pari kertaa ja hänkin teloittaa muutaman ihmisen.
– En ollut koskaan pitänyt kädessäni sitä asetta, jolla ammun. Ne ovat Tampere-talossa tehtyjä, sähköllä toimivia aseita, jotka paukahtavat ja niistä lentää suuliekki. Ase on aika kevyt, minkä takia sitä on vaikea hallita. Sen pitäisi näyttää painavalta ja siinä on paljon nappeja, joita pitää muistaa painaa.
Itse rooli ei Tuomas Parkkista niinkään pelottanut.
– Totta kai minä sen roolin osaan, koska olen sen ohjannut. Ja jos olen jonkun tiellä, osaan sen korjata.
Vaihtoehtona kantaesityksen peruuttaminen
Tuomas Parkkinen teki pikapaikkauspäätöksensä ristiriitaisin tuntein. Ehkä suurin tunne oli harmitus siitä, etten näe tätä esitystä, Parkkinen sanoo.
– Oopperaa on valmisteltu 10 vuotta, olen kirjoittanut sitä pitkän aikaa ja ohjannutkin tosi kauan ja nyt en näe tätä ainutlaatuista kantaesitystä. Mutta samaan aikaan tajusin, että toinen vaihtoehto on peruuttaa maailman kantaesitys.
Yle näyttää tämän illan esityksen suorana Yle Areenassa. Sen esityksen Parkkinen uskoo näkevänsä muualta kuin Tampere-talon näyttämöltä.
– Totisesti toivon, että en enää joudu lavalle. 99-prosenttisen varmasti en ole lavalla keskiviikkona.
Ooppera on katsottavissa Areenassa torstaista alkaen tallenteena. Teos nähdään myös Yle Teemalla pääsiäisenä.
Paikkaajan tuurilla mentiin
Ensi-iltanäyttämölle nousu ei Tuomas Parkkista ehtinyt jännittää, vaikka edellisestä roolin paikkauksesta oli vierähtänyt vuosikymmen.
– Kun sinne vaan hyppää ensimmäisen kerran, siinä on tietty fokus, tietty keskittyminen. Siinä ovat jotkut suojelukset ja varjelukset mukana. Siinä täytyy mennä asenteella, etteihän tämä ole yhtään mitään, eikä tätä kukaan edes huomaa. Paikkaaja saa aika paljon anteeksi.
Vastaanottoon Parkkinen on tyytyväinen.
– Että semmoisella paikkaajan tuurilla sinne mentiin. Siinä oli kotikenttäetua ja valtavaa kannustusta. Ja ilmeisen hyvin meni, molemmat maamme päälehdet, Aamulehti ja Helsingin Sanomat huomioivat tämän paikkauksen.
Influenssasta toipuminen kestää ja paikkausta tarvittiin myös sunnuntaina.
– Tuomas Pursio ei ollut vielä parantunut ja jouduin tekemään myös toisen esityksen. Koin sen huomattavasti hankalampana, koska silloin rupesin jo ajattelemaan, että osaanko minä tämän.
Musiikkiteos influenssa-aikana
Mittavan lauluproduktion harjoittaminen influenssakaudella on haastavaa. Helppoa ei ole ollut Veljeni vartija -oopperan tekokaan, sanoo Parkkinen.
– Se on ollut karmeaa, kuinka paljon influenssa on meidän työryhmää koetellut. Ei ole ollut semmoista harjoitusta ennen viime viikkoa, jolloin kaikki olisivat olleet paikalla. Se on toki luontevaa, kun on sata ihmistä lavalla.
Parkkisen mukaan isojenkin roolien nopeat paikkaukset ovat hyvinkin yleisiä, kun isoja musiikkiteoksia valmistellaan.
– Kun koolla on iso joukko pienissä tiloissa, laulaessa leviävät pisarat ja taudit leviävät, selostaa Parkkinen, jonka mukaan laulajat liikkuvat ja lentelevät paljon ympäri maailmaa myös influenssa-aikana.
–Aika usein sitä joudutaan turvautumaan pikapaikkauksiin. On oikeasti isoja musikaalirooleja paikattu niin, että samana aamuna on saatu tieto. Kerrankin pääroolin esittäjältä ei eräänä aamuna vain tullut ääntä.
Lue myös:
Tampereen Oopperan suurtuotanto Veljeni vartija suorana Yle Areenasta (19.2.2018)
Jätä kommentti