Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) uumenissa jyskyttää kone, joka lennättää paperia telalta toiselle. Samaan aikaan laite syöttää ohuen ohutta muovikalvoa, joka kiinnittyy lujasti paperin pintaan.
Materiaaliopin laitoksen professori Jurkka Kuusipalo on tutkinut erilaisia päällystystekniikoita viimeiset 27 vuotta. Hänen johdollaan on päästy vaiheeseen, jonka tuloksena syntyy luonnossa hajoavia elintarvikepakkauksia ja kertakäyttöastioita.
On olemassa biomuoveja, jotka hajoavat myös vedessä. Jurkka Kuusipalo
Menetelmä liittää yhteen kaksi luontoperäistä materiaalia. Toinen on paperi tai kartonki, toinen kasvisjäänteistä valmistettu biomuovi. Jälkimmäinen eroaa öljypohjaisesta muovista siinä, että sen hajoamisaika on kuukausia, kun synteettinen muovi säilyy luonnossa vuosisatoja.
– Väittäisin, että biomuovit ovat turvallisempia joutuessaan luontoon, professori toteaa.
Hiihtokisoissa otettiin käyttöön
Tänä vuonna maailmassa valmistetaan pelkästään kuitupohjaisia nestepakkauksia lähes viisi miljoonaa tonnia. Pakkaukset on päällystetty synteettisellä muovilla, joka hajoaa vesistössä pieniksi paloiksi ja säilyy pitkään.
Muovisaaste leviää maalla ja meressä muun muassa mehu- ja maitotölkkeinä. Jos pakkaukset päällystettäisiin biohajoavalla muovilla, ongelma helpottuisi.
– On olemassa biomuoveja, jotka hajoavat myös vedessä.
Biohajoavat materiaalit on todettu sopiviksi ja turvallisiksi ruuan pakkaamiseen. Pakkauksia kehitellään Tampereella yhdessä italialaisen Bio-onin kanssa, joka tuottaa biomuovia pääasiassa kasveista, kuten sokerijuurikkaan jätteistä.
TTY:n tehtävänä on pohtia käyttösovelluksia eli jalostaa paperin tai kartongin ja biomuovin yhdistelmistä tuotteita. Yksi esimerkki on Lahden maailmanmestaruuskisoihin valmistuneet kertakäyttökupit.
– Tällaiset tuotteet päätyvät hyvin usein luontoon. Toisaalta jos pakkauksia on vaikea kierrättää, on parasta että ne päätyvät kompostiastiaan.
Lue myös:
Suomalaisesta metsästä biohajoavia tuotteita: Sellusta voi valmistaa vaikka kenkiä tai polkupyörän
Jätä kommentti