Teatteriohjaaja Jotaarkka Pennanen hipaisee isoisästään kirjoittamaansa kirjaa. Monen vuoden työ on noiden kansien välissä. Sinne kätkeytyy lehtijuttuja ja arkistotietoja sekä kirjoitustyön äärellä vuodatettuja kyyneliä. Harvalla ihmisellä on ollut niin vaiheikas ja ihmeellinen elämä kuin Aarne Riddelinillä eli Aarne Orjatsalolla eli Alaric Arneella.

– Ensimmäinen versio Orjatsalo-kirjasta oli 700 sivua pitkä, Jotaarkka Pennanen nauraa.

– Minusta on suorastaan häpeä, että isoisästäni ja hänen osuudestaan suomalaisessa teatterihistoriassa on kirjoitettu niin vähän ja ylimalkaisesti. Ehkä tämä vähän paikkaa sitä.

Sysäyksen kirjaan antoi kohtaaminen historioitsija Heikki Ylikankaan kanssa Ylen Inhimillinen tekijä -ohjelmassa. Puhe oli sisällissodasta ja Ylikangas osasi kertoa uutta tietoa Pennasen isoisän osuudesta sotatoimiin. Aarne Orjatsalo tuli sisällissodan aikaan leimatuksi punapäälliköksi, joka valkoisten saartoa paetessaan murhasi joukkoineen useita ihmisiä. Näihin päiviin asti Orjatsalon joukko on ollut yksi kansalaissodan suurista myyteistä.

Säätyläismiehestä punakapinalliseksi

Kapinallinen säätyläisnuori Aarne Riddelin (1883-1941) tutustui elämän nurjaan puoleen, kun hänet lähetettiin jäähylle ja kuria oppimaan enonsa Hjalmar Braxénin luo Helsinkiin. Braxen oli herännäissaarnaaja ja Helsingin vieraskodin perustaja. Vieraskoti on yhä toimiva kodittomien yömaja Punavuoressa. Braxénin mielestä ihmiset ovat jumalan edessä yhdenvertaisia. Vasemmistolaisen liikkeen ajatus siitä, että myös yhteiskunnan tulisi kohdella ihmisiä yhdenvertaisesti, alkoi houkutella nuorta Riddeliniä.

Nuorukainen karkasi enon luota luomaan teatteriuraa ja liittyi myöhemmin sosialidemokraatteihin. Kun vieraskielisiä nimiä kilvan suomalaistettiin vuonna 1906, Aarne otti nimekseen Orjatsalo. Alkaahan Kansainvälinenkin sanoilla työn orjat. Isä Riddelin vaihtoi nimensä Ritarsaloksi. Nimet kertovat paljon heidän suhteestaan.

– Orjatsalo kiisteli isänsä kanssa läpi elämän. He riitaantuivat ja sopivat uudelleen ja uudelleen, Pennanen kertoo.

Isä kipuili Aarnen uravalintaa, mutta pahin koitos tuli eteen sisällissodan aikaan. Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen liittynyt poika lähti punaisten kelkkaan.

Aarne Orjatsalon tiedettiin olleen tamperelainen punapäällikkö. Tarinat kertovat hänen pukeutuneen teatterin varastosta lainaamaansa upseerin asuun ja ratsastaneen hevosella joukkoineen läpi valkoisten saartorenkaan. Matkalla Orjatsalo joukkoineen tappoi valkoisia ja pääsi karkuun Venäjälle. Tästä oli silminnäkijähavaintojakin.

– Sukulaisnainen kertoi äidilleni paikanneensa Orjatsalon haavoja pakomatkalla Hämeenkyrössä.

Panu Rajala kirjoittaa Tampereen Työväen Teatterin historiikissa, kuinka Orjatsalo ratsasti vallankumoukseen. Todellisuudessa hän matkasi junalla Helsinkiin. Siellä hän piti tunteikkaan puheen Kansallisteatterissa.

– Oli kuitenkin selvää, että hänen oli paettava Venäjälle. Sen hän sitten tekikin, Pennanen sanoo.

Pitkä, komea näyttelijä jäi mieleen

Sisällissodan syttymiseen mennessä Orjatsalo oli ehtinyt jo paljon. Hän oli näytellyt Kansallisteatterissa, Tampereella molemmissa isoissa teattereissa, tehnyt kiertueita ja hurmannut yleisöä. Hän nousi Tampereen Teatterin johtoon vain 23-vuotiaana. Kapinan kupliessa Tampereen punaisten keskuudessa, Orjatsalolla oli hyvä vauhti päällä Työväenteatterin johtajana. Hän oli sosialidemokraattisen puolueen jäsen ja ehdotti työväenyhdistyksen kokouksessa pidättäytymistä aseista.

– Punaiset heittävät hänet työväentalon ikkunasta lumihankeen.

– Hänellähän oli loistava kausi Työväen Teatterissa takanaan ja hän toivoi tottakai, että olisi saanut jatkaa työtänsä. Hän oli saanut upeita arvosteluja varsinkin Aamulehdessä, vaikka se oli oikeistolainen lehti, Jotaarkka Pennanen kertoo.

Tunnettu näyttelijä nähtiin siellä täällä, vaikka hän ei olisi ollut siellä päinkään. Punapäälliköt olivat yleensä värittömiä ja vähän tunnettuja yliopistomiehiä. Orjatsalon osuus kutkutti mielikuvitusta niin paljon, että huhut hänen “päällikyydestään” ja veriteoistaan jäivät elämään vuosisadan ajaksi.

– Aarne oli melkein kaksi metriä pitkä, kuuluisa ja komea. Hänet tunnettiin kiertueiden ja lehtijuttujen vuoksi kaikkialla Suomessa.

Viettelijöitä ja voimaihmisiä

Jotaarkka Pennasen mielestä Aarne Orjatsaloon liittyy punapäällikkyyden lisäksi toinenkin myytti. Se, että hän olisi ollut näyttelijänä heittäytymiseen luottava hutilus.

Pennanen kertoo kirjoittaneensa isoisästään teatterimiehen silmin. Viitteitä siitä, että Orjatsalo tutki ja analysoi teatteriroolejaan tarkkaan on paljon.

– Luin pitkän selostuksen, jossa hän kommentoi saamaansa Aamulehden arvostelua Shakespearen Hamletista. Siinä hän analysoi näytelmää ja näyttelemistään perusteellisesti.

– Kun hän näytteli oman aikansa julkkista, Edmund Keania, hän oli kopioinut vanhoja Keanea käsitteleviä arvosteluja englantilaisista lehdistä. Se kertoo taiteilijasta, joka pohtii tarkkaan, mitä näyttelee.

Aarne Orjatsalosta tuli valtakunnan julkkis jo ennen sisällissotaa. Hän niitti mainetta näyttelijänä, mutta kuuluja ovat myös hänen naisseikkailunsa. Niistä tunnetuin on se, josta syntyi 1906 Jotaarkka Pennasen isä, kirjailija Jarno Pennanen.

Tampereen Teatterin nuorta johtajaa piirittivät useat naiset, mutta sitkein oli kirjailija Ain´Elisabeth Pennanen. Lyhyestä intohimosuhteesta syntyi lapsi, jonka isyydestä käytiin jälkeen päin oikeuttakin. Vaikka kahden vahvan taiteilijapersoonan liitosta ei tullutkaan totta, siitä syntyi kirjallisuutta.

– Ain´Elisabeth kirjoitti heti suhteen jälkeen romaanin Voimaihmisiä. Se on sekoitus fantasiaa ja avainromaania. Tätä suhdetta siinä kuitenkin puretaan. Orjatsalo vastasi heti seuraavana vuonna avainromaanillaan Viettelijä.

– Aviottoman lapsen syntyminen kahden teatterilaisen lyhyestä suhteesta oli skandaali. Jos silloin olisi ollut iltapäivälehtiä, isovanhempani olisivat olleet lööpeissä. Juorulehtiä ei ollut, joten tuloksena oli kaksi kirjaa, Pennanen nauraa.

Muurmannin legioonaan upseeriksi

Orjatsalo ei mennyt naimisiin ensimmäisen lapsensa äidin kanssa, mutta kylläkin monta kertaa sen jälkeen. Hurjimpaan pyöritykseen näyttelijämiehensä rinnalla joutui hammaslääkäri Hellin Orjatsalo. Valkoisten voitettua pariskunta pakeni Venäjälle ja päätyi Muurmanskiin, jossa piti tukikohtaansa Britannian värväämä Muurmannin legioona. Ajat olivat kaaottiset. Neuvosto-Venäjä otti ensiaskeliaan. Ensimmäinen maailmansota oli yhä käynnissä ja pieni Suomen valtio vasta muotoutumassa.

Muurmanskiin pakeni paljon suomalaisia punaisia. Osa odotti Britannian joukoilta apua, jotta punakaarti voisi palata Suomeen. Osa pohti liittymistä Venäjää hallitseviin bolshevikeihin.

Yläluokkainen Orjatsalo ei miellyttänyt bolshevikeja, mutta Muurmannin legioonaan hän solahti upseeriksi ja kouluttajaksi.

– On pieni arvoitus, miten Aarnesta tuli upseeri vaikka hänellä ei ollut mitään sotilaskoulutusta. Ehkä hän valehteli käyneensä kadettikoulua ja jättäneensä sen kesken. Lukiota hän oli käynyt ja sen keskeyttänyt, mutta ei muuta.

– Tietysti hyvä näyttelijä osaa esittää upseeria, mikäs siinä. Olihan hän useissa musikaaleissa pokkuroinut sotilaana, Pennanen hymähtää.

Muurmannista Aarne ja Hellin kotiutettiin Englantiin. Se johti Hellinin mielenterveyden järkkymiseen. Orjatsalo pääsi aloittelemaan uraansa uudelleen näyttämöllä nimellä Alaric Arnee. Suunnitelmat oman teatterin perustamisesta kaatuivat kuitenkin lamakauteen. Alkoholi alkoi maistua ja koetteli paitsi Arneen ihmissuhteita myös terveyttä.

Unohdettu sankari kuolee yksin

Kielitaitoinen kosmopoliitti ei kaihtanut vaihtaa mannerta. Orjatsalo-Arnee muutti uuden puolisonsa kanssa Englannista Yhdysvaltoihin. Siellä tie näyttelijänä nousi pystyyn erikoisesta syystä.

– Aarne oli liian pitkä. Tarjolla oli vain komediarooleja. Jos hän olisi suostunut niihin, hän olisi ollut lajityypin vanki.

Teatterissa näyttelijät sijoitettiin usein fakkeihin, omiin lokeroihin. Komediafakkiin Orjatsalo ei halunnut. Draamanäyttelijäksi hän oli liian suurikokoinen. Yhdysvalloissa sankarin pituudeksi määriteltiin 165 cm.

Paluu Suomeen alkoi siintää mielessä.

Vuonna 1929 Orjatsalo saapui laivalla Haminan satamaan. Hänet pidätettiin heti muutamaksi päiväksi kuulusteluja varten. Tämän jälkeiset teatteriesitykset olivat katastrofeja. Näytäntöjä sabotoitiin. Oikeistolaiset heittelivät savupommeja ja häiritsivät esityksiä. Orjatsalo luovutti ja palasi New Yorkiin.

Yhdysvalloissa työtön ja viraton Orjatsalo sairastui syöpään ja joutui hoidettavaksi köyhien sairaalaan. Muutama New Yorkin suomalaisen työväennäyttämön jäsen löysi hänet sieltä.

– He olivat ostaneet appelsiineja ja puristivat niistä mehua potilaalle.

Appelsiineista ei ollut enää apua. Teatterimies, sosialisti ja seikkailija Aarne Orjatsalo kuoli ensimmäinen tammikuuta 1941 vain 57-vuotiaana.