Kolme hieman yli kolmekymppistä naista kihertää punatiilisen rakennuksen parkkipaikalla. He eivät ole nähneet toisiaan pitkään aikaan, eivätkä käyneet täällä aikoihin. Toista oli 20 vuotta sitten. Silloin Liisa Mäkisalo, Veera Kiretti ja Laura Valkiala liikkuivat tiiviinä kolmikkona ja tulivat Tampereen vanhalle rollikkahallille harva se ilta.

– Tuntuu, että me ei muualla oltukaan kuin täällä tai bussissa matkalla tänne, Veera Kiretti nauraa.

Silloisilla 13-vuotiailla oli Rollikkahallilla hengailemiseen hyvä syy: He olivat nähneet siellä esitettävän nuorisomusikaali Virgon ja jääneet kerrasta koukkuun.

Kahden jengin, larppaajien ja rullareiden, keskinäisestä nahistelusta ja siinä ohessa nuorten elämän ongelmista kertova musikaali osui suoraan kolmikon sydämeen.

– Ihan ensin varmaan hullaannuttiin musiikkiin. Ja oli siistiä, kun tarinassa oli vähän meitä vanhempia tyyppejä. Kai siinä ajateltiin, että itsekin tullaan näyttelijöiksi, hymyilee Laura Valkiala.

Ilmainen kurkistus katsomosta

Tosifanit alkoivat esityskauden mittaan kuulua kalustoon.

– Kaikki illat ja viikonloput hengattiin täällä. En edes muista mitä täällä tehtiin, joskus varmaan vaan istuttiin ja juteltiin, oltiin tuossa aulassa, Liisa Mäkisalo muistelee.

Vakituisilla katsojilla oli etunsa: niilläkin kerroilla kun tytöillä ei ollut lippuja ostettuna, saattoi järjestyä paikka katsomoon tai vähintään kurkistus kulisseista. Tekijöistä tuli tuttuja.

– Muistan edelleen kohokohtina niitä hetkiä, kun olimme aulassa ja yhtäkkiä joku esiintyjistä tuli moikkaamaan. Se tuntui erityiseltä ja henkilökohtaiselta, Laura Valkiala sanoo.

Loppushowssa fanitkin lavalle

Katsomossa huokailtiin myös kaukoihastusten perään, kuka kenenkin. Ikätoverien keskuudessa fanitettiin kuitenkin lähinnä poikabändejä, eikä kolmikolla ollut liikoja hengenheimolaisia, jotka olisivat suhtautuneet Virgo-musikaaliin samalla vakavuudella. Se ei haitannut.

– Luukutettiin sitten levyä kolmisin. Ja kaupungilla saatettiin nostaa nyrkki otsalle ja muuttua virgo-larppareiden tapaan näkymättömiksi kun tuli ihmisiä vastaan, Liisa Mäkisalo hekottaa.

– Ja minä opettelin rullaluistelemaankin Virgon takia, Veera Kiretti muistaa.

Minä opettelin rullaluistelemaankin Virgon takia. Veera Kiretti

Virgo-musikaali esitettiin viimeisen kerran vappuaattona 1998. Silloin tosifaneja odotti katsomossa todellinen yllätys.

– Vakipaikkamme oli lapuilla varattu meille, ja meidät napattiin mukaan yhteen numeroon. Edelleen on mukava ajatella, että meitä huomioitiin noin, Liisa Mäkisalo sanoo.

– Ja saatiin jäädä tekijöiden kanssa myös loppubileisiin, se vasta oli hienoa, Veera Kiretti lisää.

Virgo kulkee yhä mukana

Virgo-ajoista on nyt kulunut kaksi vuosikymmentä. Onko musikaali tai siihen liittynyt elämänvaihe kulkenut naisten mukana?

– Kyllä niitä biisejä tulee edelleen silloin tällöin kuunneltua. Ja kun muut muistelevat nostalgiapäissään takethatteja niin itsellä nousee mieleen aina Virgo, Veera Kiretti sanoo.

– Minä olen laulanut musikaalin kehtolaulua omia lapsia nukuttaessani. Se on tullut ihan alitajunnasta, Laura Valkiala miettii.

Olen laulanut musikaalin kehtolaulua omia lapsia nukuttaessani. Laura Valkiala

Liisa Mäkisalo nyökyttelee vieressä.

– Ja edelleen on niitä kavereita, joihin on jollain tapaa tutustunut sitä kautta. Virgo-yhteys on pysynyt.

Nuorisomusikaali Virgo 20 vuotta -synttärishow esitetään Tampere-talossa sunnuntaina 19.11.2017.