Yle julkaisi sunnuntaina artikkelin kurkirouva Kookan ja humppilalaisen lintuharrastajan Jouko Alhaisen pitkään jatkuneesta kaveruudesta. Juttua luettiin ja jaettiin paljon sosiaalisessa mediassa. Kommentteja Alhainen sai useista maista.

– Uskomattoman hienoa, että tuollaista on, joku sanoi. Yllättävää, paljon ja positiivista, Jouko Alhainen kertoo Ylen nettijutun julkaisun jälkeen saamastaan palautteesta.

Tanssivan Kookka-kurjen ja hänen ihmisensä yhteiselosta on kerrottu muissakin medioissa. Suurin osa vuosien saatossa tulleesta palautteesta on ollut myönteistä. Joillekin Alhainen on joutunut perustelemaan, millä oikeudella hän kurkia kuntouttaa ja kertomaan, että hänellä on Suomen ympäristökeskuksen antama lupa.

Kyllä Kookka on minulle leveä, iso portti lajien menestymisen ymmärtämiseen maapallolla. Jouko Alhainen

Osa taas epäilee tarinoita keksityksi.

– Osa ei tahdo uskoa ollenkaan, että kurki voi elää näin läheisessä suhteessa ihmiseen.

Alhainen ymmärtää epäilijöitä, sillä joillakin on luontosuhteessaan aukkoja. Jos ei ole ollut tekemisissä eläinten kanssa, ei välttämättä pysty ymmärtämään eikä edes hyväksymään eläimen ja ihmisen välistä sanatonta yhteyttä.

– Ihmettelevät, miten se eläin lähtee mukaan kaikkeen, mitä teen vaikkapa kotipihallani. Mutta niin se vain lähtee, mitään kyselemättä. Ymmärtää heti, mitä teen.

Aasialaiset kuin kurkia ja suomalaiset kuin karhuja

Alhainen on oppinut tarkastelemaan myös ihmisiä ja kulttuurien välisiä eroja eläinten kautta.

– Aasiassa kurjet ovat pyhiä lintuja. Aasialaisessa kulttuurissa on osia siitä etäisyydestä, mutta myös äärimmäisen kohteliaasta kiinnostavuudesta ja kiinnostuksesta, mitä kurjissa näen.

Vastaavasti esimerkiksi luontoa hyvin tunteva japanilainen voi nähdä suomalaisen ja harmaakarhun välillä yhtäläisyyttä.

– Hän näkee luultavasti paloja karhun käyttäytymisestä minussa tai jossakussa muussa suomalaisessa.

– Voimme nähdä sen, mitä kulttuurit ovat omasta ympäristöstään ja voimaeläimistään imeneet – tapoja, uskomuksia ja niin edelleen. Se on mennyt meille selkärankaan, ja me toteutamme sitä niin, ettemme sitä edes itse huomaa.

Kookka on luonnonsuojelun mannekiini

Jouko Alhainen ottaa siipirikon kaverinsa toisinaan mukaan yleisötilaisuuksiin. Kun kurki seisoo luonnosta puhuvan miehen vieressä, viesti syvenee heti ja menee paremmin perille.

– Teemme tärkeää työtä luonnon monimuotoisuuden ja riippuvuussuhteiden kertomiseksi.

Yhteiselo Kookan kanssa on opettanut Alhaiselle paljon. Lintu on miehen mielessä luonnollista kokoaan paljon suurempi.

– Kyllä se on minulle leveä, iso portti lajien menestymisen ymmärtämiseen maapallolla. Se koskee meitä ihmisiä myös. Näen kaiken kokemani perusteella ihmisten menestymisen maapallolla ihan eri lailla kuin joku muu.

Kookka ja muut linnut ovat opettaneet myös nöyryyttä.

– Kun katson peilistä pääni kokoa ja tiedän, minkä kokoiset aivot siellä pitäisi olla. Ja kun vertaan niitä sitten moniin pienempiin aivoihin, niin en voi pitää itseäni ollenkaan viisaana.

Lue myös: Mies ja kurki ovat olleet kaverit jo 26 vuotta – Tanssivat joka päivä yhdessä
Katso Elävästä arkistosta Petteri-kurjen tarina vuodelta 1981: Kurki, josta ei tullut lintua