– Yleislääketieteen erikoislääkäri, diabetologi Atte Vadén, Tesoman hyvinvointiallianssi
Aiemmassa blogissani pohdin tekoälyä ja robotiikkaa ja sitä, kuinka ne tulevat korvaamaan monia töitä mukaan lukien monet lääkärinkin tehtävät. Pohdin myös, miten merkittävä osa kansansairauksistamme olisi ehkäistävissä ja paremmin hoidettavissa jos ystävyyssuhteemme, harrastukset, liikkumiset ja syömiset olisivat kunnossa.
Näistä teemoista pääsemmekin päivän aiheeseen: motivaatioon ja tahtoon.
Joidenkin mielestä tulevaisuuden robotit tuhoavat tavalla tai toisella ihmiskunnan, optimistisemmat kansansairauksien selättäjät uskovat puolestaan askelmittareiden, puhelimien applikaatioiden ja eri kanavista levitettävän terveystiedon tekevän meistä kaikista ihmisistä ikiterveitä metusalemeita.
Tekoälyllä ja roboteilla on onneksi rajoitteensa. Ne voivat oppia ihmisen käsityskyvyn ylittävän määrän tietoa, löytää poikkeamat ja korrelaatiot, syyt ja seuraukset, mutta ne eivät halua tai tahdo mitään. Kone laskee ja tekee mitä käsketään, osaa pian jo matkia keskustelua, kertoa vitsin ja jopa nauraa oikeassa kohdassa sketsiä, mutta kaiken sen se tekee ohjelmoituna ja algoritminsa vankina. Tappamiseen tai tuhoamiseen sillä ei ole motivaatiota, vain ohjelmoijansa käskyt joita sokeasti noudattaa.
Ihmisen kohdalla homma meneekin mutkikkaaksi. Kukapa ei olisi löytänyt itseään kuudennen tuopin äärestä, kun piti käydä vain yhdellä, tai kahden konvehdin asemasta menikin koko rasia. Miksi ja mistä on joillekin kummunnut tahto vaikkapa huippu-urheilijaksi ja tämän unelman eteen on valmis uhraamaan kaiken sen, mistä muut kanssaihmiset nauttivat. Mikä ”ohjelma” purkautuu ja mistä syntyy uusi, kun nelikymppinen alansa ammattilainen päättää muuttaa maalle ja ryhtyä joogaohjaajaksi?
Psykologit ja psykiatrit puhuvat monesti persoonan tai minän eheydestä, kovin karkeasti kai ilmaistuna siitä, että ihminen tietää kuka on, mistä tulee, on tyytyväinen vallitsevaan olotilaan, eikä siinä paketissaan pahasti ahdistu. Eikä kai näin yleislääkärin tai diabetologin käy teorioita kiistäminen – jonkin pysyvän perustan me kaipaamme ja aivan muuksi muuttuminen on useimmille meille mahdotonta.
Tämän perustan päällä on kuitenkin paljon pelikenttää. Jokaisella on varmasti lukematon määrä opittuja (tai ohjelmoituja) juttuja, vanhempien kasvattamia tai kavereilta opittuja ja meillä ei ole estettä oppia uutta.
Terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen mielestä hänessä on paljon asioita ja ominaisuuksia, joista olla ylpeä ja pitää kiinni. Hyvä itsetunto antaa varmuutta ja vahvuutta nähdä myös niitä tapoja, joista ei voi olla niin ylpeä. Kelläpä ei olisi ongelmallisia ”ohjelmia” ja ominaisuuksia, jotka voivat vahingoittaa ihmissuhteita, taloutta tai vaikkapa terveyttä. Näistä havainnoista voi syntyä tarve muuttaa omaa toimintaa, luoda omaan päähän uutta ohjelmaa.
Muutos ei ole kuitenkaan pelkkä läpihuutojuttu. Pitäisi olla näkemys siitä mitä ja minkälainen haluaisi olla. Mitkä ovat omat arvot ja mitä niiden mukainen tekeminen ja oleminen olisi.
Samaan aikaan itse kullakin on mukavuusvyöhykkeensä, eli syvään juurtuneet tavat ja tottumukset, asenteet ja luulot. Muuttumattomuus on kuin vahvalla ladulla hiihtoa, urat ohjaavat sukset itsekseen tuttuun suuntaan ja tasainen pohja kiidättää helppoon liitoon. Muutos ja uudella tavalla tekeminen on kuin umpihankeen hiihtäisi. Jokaisella työnnöllä on mietittävä, minne suksen kärjen työntää ja työtä ja voimaa tarvitaan rutkasti enemmän. Samalla se on kuitenkin ainoa tapa päästä sinne missä ei ole aiemmin hiihdetty.
Kansansairauksien ehkäisijänä minun kuuluisi muistuttaa kaikkia kanssaihmisiä haitallisista tavoista, muistuttaa säännöllisestä liikunnasta, terveellisestä ruokailusta ja kieltää ainakin liikaa alkoholia juomasta. Parempi lähestysmistapa, etenkin näin joulun alla, on toivoa itse kunkin miettivän, missä on hyvä ja miksi on loistotyyppi. Ja mikä vielä tärkeämpää, muistaa kertoa myös läheisilleen, missä he ovat hyviä.
Itseään ja muita kannattaa aina rakastaa, sitä kun ei voi liikaa harrastaa. Sieltä saadaan myös perustaa, jolle uudenvuodenlupauksia aletaan rakentamaan.
Hyvää Joulua omasta puolesta kaikille tesomalaisille ja muillekin tamperelaisille!
Lue myös aiemmat Atte Vadénin Tesoma-blogiin kirjoittamat jutut:
Hyvinvointikeskus Tesomalle – mikään ei muutu ja kaikki muuttuu
Lisää lääkäreitä vai lisää ystäviä?
Jätä kommentti