– Minna Leponiemi, Wihreä Puu, Setlementti Tampere ry

Näin marraskuun taittuessa jo kohti vuoden viimeistä kuukautta, yhä useammin huomaa mielessään kokoavansa kuluneen vuoden tapahtumia. Sitä ikään kuin nimeää muistopankin lokeroita erilaisilla otsikoilla: Vapaa-aika, Ystävät ja läheiset, Sattumat ja sattumukset vuonna 2017. Näihin lokeroihin on tallentuneena taas tässä vaiheessa vuotta melkoinen määrä erilaisia asioita. Hyviä muistoja jotka kantavat ja myös niitä harmillisia muistoja, joiden sitten sanotaan kasvattavan. Yhtä kaikki, muistot ja kokemukset kulkevat repuissamme tulevaankin vuoteen.

Vuoden 2017 aikana Wihreässä Puussa ja alueellisen yhteistyön tuloksena on koettu monen monta hienoa hetkeä.

Yhteistyössä on jälleen ollut sananmukaisesti voimaa, kun on aikaansaatu hyvää arkea sekä ilon ja juhlan hetkiä. Kaikkinensa, erilaisia yhteisöllisyyden kokemuksia. Tesomalla on hienoa, konstailematonta, yhteistyöhenkeä, jota huomaan vuosi vuodelta arvostavani yhä enemmän ja joka kantaa hedelmää erilaisten yhteisöllisten tapahtumien, tilaisuuksien ja toimintojen muodossa.

Mistä sitten yhteisöllisyys syntyy? Tähän lienee niin monta mielipidettä kuin niiden lausujaakin.

Yhteenkuuluvuuden tunteesta, siitä, että kuuluu johonkin, saa olla osallinen omalla tavallaan, mukana yhteisessä tekemisessä tai yhteisen asian eteen työskentelemisessä. Tulee kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi. Toiselle yhteisöllisyyttä ja osallisuuden kokemusta vahvistaa se, että saa olla aktiivisesti tekemässä yhteisen tavoitteen toteutumiseksi. Joku toinen taas voimaantuu siitä, että saa olla mukana ”vähemmän näkyvästi”. Kaikki tavat yhtä hyviä ja kaikki kokemukset yhtä arvokkaita.

Tänä syksynä Wihreässä Puussa kokoontui yhteisöllisten työpajojen merkeissä eri-ikäisiä ihmisiä. Pajoissa kirjoitettiin, tarinoitiin, ja tehtiin mm. erilaisia nukkeja. Pajoista ja yhteisestä tekemisestä muodostui projekti, josta syntyi upea tuotos. Lapsuus ja lapsellisuus puhuttivat, ja Wihreän Puun koululaistoiminnassa päädyttiin nappaamaan aiheesta koppi. Yhteinen tekeminen muovaantui lasten ideoiden pohjalta lyhytelokuvaksi. Tästä vankasta yhteisöllisestä kokemuksesta ja yhteen hiileen puhaltamisen hengestä pääset nauttimaan Wihreän Puun facebook-sivuilla, jossa Lapsellista-video on nähtävillä.

Satavuotiaan Suomen juhla tesomalaisittain

Marraskuun pimetessä haluttiin myös juhlia yhteistyön merkeissä satavuotiasta Suomea tesomalaisella tavalla, paikallisesti ja helposti lähestyttävästi. Haluttiin luoda mahdollisuus kaikille innokkaille tulla mukaan tekemään juhlaa ja osalliseksi sen hienoa toteutusta. Mietittiin, mikä symboloisi ikinuorta Suomea ennen ja nyt, ja todettiin, että mikäs muu kuin villasukat! Neulominen, virkkaaminen, nutut, tumput ja ne kaikenkirjavat villasukat.

Juhlapäivää varten alueen asukkaat toivat Wihreään Puuhun neuletöitään ja valokuvien kautta tunnelmiaan menneiltä vuosilta. Ihanista neulomuksista ja muista tuotoksista koottiin lämmintunnelmainen näyttely valokuvaesityksineen itse juhlatapahtumaan. Ikinuorta Suomea juhlittiin yhteisöjuhlan merkeissä, jossa muistoja vuosikymmenten varrelta vaihdettiin näyttelyn ja leikekirjojen äärellä. Teemaohjelmasta vastasi osaltaan myös mainio trubaduuri Juhani Viita. Yhteisöllisyyttä alusta loppuun, sanon minä! Suuri kiitos kaikille eri tavoin mukana olleille; tiedon jakajille, villasukkien ja neuletöiden lainaajille, valokuvanäyttelyn mahdollistajille ja iltajuhlaan osallistuneille.

Joulun lähestyessä tiedossa Wihreässä Puussa on vielä jouluaskarteluja, pipareiden leivontaa ja muuta mukavaa yhteistä hetkeä. Kuka tietää, mitä kaikkea ensi vuonna? Ainakin sitä yhteisöllisyyden vaalimista.

Käy kurkistamassa, miltä näyttää Wihreän Puun Facebook-sivulla!